Pajalla väännetään kaikenmoista, joiden tulevista seikkailuista ei mitään hajua. Tossakin yx päivä duunailtiin pintoja tommottiin siivekkeisiin, mihin lie menossa? Noubdi nous. Sit oli kans sellane hassu, että yx aamu hirveellä tohinalla lähdettiin viilettään sinne puuverstaalle (kun normisti ehtii juoda kupposen kahvia jos toisenkin ja turista ihmisten kanssa ja rapsuttaa kissaa), jossa olis sellanen pyöreä vastaanottotiski (6 m halkaisijaltaan jossa siis ihminen siälä keskellä) tehty jota kittaamaan ja hiomaan tohinalla. Puolituntia aikaa ja sitten se vietiin pois. Kuinka ollakkaan saman päivän iltana, kun Moonan ja Helmin kanssa menimme nykybalettia katsomaan näiden oopperan tyyppien valmisteilla olevan mestan semmosiin ekoihin avajaisiin, niin siellä se pöytä oli maalattuma mustaksi. Että aika tiukat deadlinet täälläkin jiskus on.
Sit hiukan pummeista, joita täällä on aika paljon. Aamuisin kun töihin paarustaa, vastaan tulee haalareissaan kasoja äänekkäitä mustalaisia, töihinsä menossa. Sitten siellä täällä vakipaikoillaan lojuu näitä pummeja, nukkuvat siinä yöt ja päivät rättiensä alla ja henkensä pitimiksi yrittävät näyttää kurjilta. Ja sitten on tämä muu väestö, siinä on sevä ero pukeutumisessa näihin edellisiin. Ihmisiä joilla illuusio kiintopisteestä vielä elää vahvana. Nämä kaksi ihmiskerrosta eivät kohtaa muuten kuin pakollisen ohitustilanteen muodossa. Vaikea on paikallisen nahkaan mennä nähdäkseen ison kuvan, mutta kiintoisa havainto ihmisistä silti.