Usein emme tiedä, mihin juttuun mikäkin kikkula menee, joten oli harvinaista herkkua päästä seuraamaan valmiin lavasteen testipystytystä ihan paikan päälle. Tiukat deadlinet sun muut hässäkät ovat ottaneet vakiintuneen tavan, että joukolla lähdetään parsimaan setissä ilmeneviä vikoja kasaan, ja kuulemma niitä aina on. Niin nytkin. Tarvittiin koko arsenaali rälläkästä hitsivehkeisiin että homma rupesi pelittämään. Ummikosta moinen saattaa tuntua sähläykseltä, mutta kikkulat ovat niin isoja kokonaisuuksia yhdistettyna kokonaisuudeksi, että ainoa mesta missä niitä voidaan ihastella kasassa on vasta esitystila.
Kaikesta näki, että valtio on rahojensa kanssa hommassa mukana, sen verran moninkertinen kaarti oli ukkoo ja akkaa touamassa suomalaiseen vastineeseen varrattuna. Usein meni istuskeluksi (mitä emme Moonan kanssa pistäneet pahaksemme), mutta seurasimme ihastellen kun setti nostettiin paikoilleen ja kun suunnittelijan visiot saivat massiivisen vastineen oikeassa maailmassa. Kuvaaminen tietysti oli kielletty, joten se siitä.